Artikkeli

Artikkeli

Ketteryyttä, kansainvälisyyttä ja yhteistyötaitoja

30.5.2017

Millaista osaamista ensimmäiset Tampere3:sta valmistuneet sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarvitsevat? Sitä visioitiin toukokuussa oppilaitosten henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken.

Potilas tulee lääkäriin valmiin diagnoosin ja netistä printatun käypä hoito -suosituksen kanssa eikä suostu perinteiseen passiivisen potilaan rooliin. Tai fysioterapian opiskelija käy koulua mielessään vakituinen palkkatyö, mutta joutuukin valmistuttuaan hyppäämään yrittäjäksi. Muun muassa tällaiset muutokset haastavat sen, miten Tampere3:ssa koulutetaan tulevia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.

Vuonna 2030 ensimmäiset Tampereen uudesta yliopistosta valmistuneet opiskelijat ovat olleet työelämässä muutaman vuoden. Helatorstain aattona noin parikymmentä henkilökunnan edustajaa ja muutama opiskelija visioivat Tulevaisuuden osaaminen ja Tampere3 -työpajassa, millaista osaamista sosiaali- ja terveysalalla silloin tarvitaan.

Tekniikan ja arkkitehtuurin työpajan työskentelyä alusti TEKin puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström. Tulevaisuudessa tarvitaan ketteryyttä muuntautua ja hypätä oksalta toiselle. – Se ei vain tarkoita kiipeämistä latvaan, vaan myös laskeutumista alaoksille hakemaan osaamista. Tärkeää on myös työelämän opinnollistaminen. Koulutus on ajokortti työelämään. Sen pitää antaa eväitä jatkaa oppimista töissä.

– Yksi suuri megatrendi on kansainvälistyminen. Miten koulutus voi valmistaa toimimaan kulttuurisesti ja kielellisesti erilaisissa työympäristöissä? pohti työpajaan osallistunut kasvatustieteiden tutkija Kaisa Niiranen Tampereen yliopistosta.

Osallistujat kirjasivat tulevaisuuden taitoja tarralapuille: vuorovaikutusta, johtamisosaamista kaikille, oman ammattitaitonsa reflektoimista.

Myynnin yliopettaja Pia Hautamäki TAMKista halusi listalle yrittäjyystaidot: ”Oma asiantuntijuutensa pitää osata myydä.”

Sote-alan muutos on niin nopea, että työelämässä tarvittavien taitojen ennustaminen on lähes mahdotonta, sanoo alustuspuheenvuoron pitänyt tietohallintoneuvos Maritta Korhonen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

– Muutos 1800-luvun sairaalasta nykypäivään on ollut valtava: ennen petejä oli vieri vieressä, nyt osa sairaaloista on kuin ykkösluokan hotelleja. Muutos nopeutuu koko ajan, ja se on koulutuksen dilemma.

Ammattien kovaa ydintä ja sen opetusta ei ole Korhosen mukaan tarvetta lähteä muuttamaan. Kirurgin pitää edelleen tietää, miten ihminen ja elimet toimivat, vaikka leikkaus tehtäisiin robotin avulla.

– Tampere3:lle oleellista on sen määritteleminen, mikä on kunkin ammatin syvin osaaminen. Siihen pitää panostaa, Korhonen sanoo.

Työn tekemisen ympäristö sen sijaan on reilun kymmenen vuoden päästä hyvin toisenlainen kuin nykyään. Sote-uudistusta suurempi vaikutus on Korhosen mukaan digitalisaatiolla. Myös työntekijöiden väliset suhteet muuttuvat, samoin työntekijän suhde asiakkaaseen. Yhteiskunnan ja työelämän muutokseen liittyviä taitoja olisi Korhosen mukaan hyvä kouluttaa eri alojen osaajille yhteisesti.

Samaan aikaan järjestettiin myös nämä työpajat:

  • ICT
  • Talous, palvelut ja hallinto
  • Tekniikka ja arkkitehtuuri
  • Yhteiskunta, media, kulttuuri ja niiden ilmentymät.
 

Kun suuret paperiarkit olivat kiertäneet pöydissä, moneen lappuun oli kirjattu toive siitä, että tulevat sote-ammattilaiset ymmärtäisivät ja kunnioittaisivat nykyistä paremmin toistensa osaamista. Se, miten moniammatillinen yhteistyö saataisiin toteutumaan aidosti, herätti myös paljon keskustelua.

– Statuspoterot ovat yllättävän vankkoja, myönsi sosionomikoulutuksen koulutuspäällikkö Outi Wallin TAMKista.

Miten Tampere3 voisi sitten auttaa murtamaan siiloja jo opiskeluvaiheessa? Yhdeksi ratkaisuiksi osallistujat nimesivät monitieteelliset tutkimus- ja opetusprosessit. Yksi ryhmistä ehdotti, että opintosuunnitelmasta varattaisiin yksi moduuli yhteisille opinnoille tai tehtäisiin koko opsista geneerinen.

Työpajalaiset tunsivat myös opettamisen realiteetit: kun kurssilla istuu 300 opiskelijaa, tulevan lääkärin ja sosionomin tutustuttaminen ja ohjaaminen yhteistyöhön ei ole helppoa. Siksi visiointityötä tehneet nostivat esiin myös tarpeen opettajien kouluttamiseen ja pedagogisten valmiuksien lisäämiseen.


Teksti: Mari Valkonen
Kuvat: Jonne Renvall