Artikkeli

Artikkeli

Kestävän kehityksen tutkijaverkosto edistää monitieteistä tutkimusta

21.9.2017
Tapio Katko, Eveliina Asikainen ja Eija Vinnari ovat mukana tutkijaverkostossa, joka kerää yhteen Tampere3-korkeakoulujen kestävän kehityksen tutkijat.

Tapio Katko, Eveliina Asikainen ja Eija Vinnari ovat mukana tutkijaverkostossa, joka kerää yhteen Tampere3-korkeakoulujen kestävän kehityksen tutkijat.

Kestävän kehityksen tutkimus ja edistäminen on tärkeää, sillä kestävyys on mukana miltei missä tahansa päätöksenteossa.

– Voidaan kysyä, että mitä kestämättömiä päätöksiä meillä on varaa tehdä? pohtii Eveliina Asikainen, metsätalouden lehtori ja TAMKin kestävän kehityksen ryhmän puheenjohtaja.

Suomessa kestävä kehitys näkyy esimerkiksi yhteiskunnan vakautena ja tuloerojen vähyytenä, mikä tekee Suomesta yhden maailman vakaimmista yhteiskunnista.

– Jos katsoo mitä tahansa veteen tai ympäristöön, hallintoon tai kehitykseen liittyviä indikaattoreita, joka ikisessä vertailussa Pohjoismaat ovat pistesijoilla. Eihän se voi olla sattumaa, sanoo Tapio Katko, dosentti ja UNESCO:n oppituolin haltija TTY:n rakennustekniikan laboratoriosta.

Kuitenkin myös täällä uutisoitiin hiljattain, että Suomi on jo kuluttanut tämän vuoden osuutensa luonnonvaroista.

– Jos mietitään klassista kolmijakoa taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen, tuntuu usein, että päätöksenteossa lähinnä talous määrää ja muut kaksi jäävät sivuun. Voidaankin miettiä, onko järkevää pyrkiä aina vain suurempaan talouskasvuun, Katko huomauttaa.

Verkosto yhdistää kestävän kehityksen tutkijat

Tampere3-korkeakouluissa on toiminut vuodesta 2016 lähtien kestävän kehityksen tutkijaverkosto. Verkoston tarkoituksena on koota yhteen tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita kestävän kehityksen monitieteisestä tutkimuksesta.

Verkosto on tähän mennessä järjestänyt tapaamisia kaikilla korkeakouluilla ja koonnut lisää jäseniä, ja seuraavaksi tarkoituksena olisi suunnitella ja toteuttaa jokin yhteinen hanke.

Ajatuksen verkoston perustamisesta sai Eija Vinnari, julkisen talousjohtamisen professori Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulusta.

– Huomasin, että Tampereen yliopistossa ja muissa Tampereen korkeakouluissa tehdään kestävän kehityksen tutkimusta, mutta minkäänlaista rakennetta yhteistyötä varten ei ollut, Vinnari kertoo.

Tavoitteena poikkitieteellisyyden edistäminen

– Verkoston yksi päätavoitteista on edistää moni- ja poikkitieteellisyyttä. Tieteenalojen rajoja pitäisi pyrkiä madaltamaan huomioimalla kuitenkin, että kullakin on omat traditionsa, Katko toteaa.

Monitieteisyys on aiheuttanut ahaa-elämyksiä verkoston tapaamisissa ja auttanut näkemään asioita eri näkökulmista.

– Humanistisesta tai yhteiskunnallisesta taustasta ponnistavalle ihmiselle on mielenkiintoista nähdä, miten esimerkiksi TTY:llä ajatellaan liikenteen päästöjä ja kuinka niitä mallinnetaan. Tässä on keskiössä sama ilmiö, mutta erilaiset tulokulmat, ja se on tajuntaa avartavaa, Vinnari sanoo.

Laaja-alainen kestävän kehityksen yliopisto

Asikainen huomauttaa, että kaikissa Tampere3-korkeakouluissa on edustettuina esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteet.

– Voitaisiin ajatella, että Tampereen uusi korkeakouluyhteisö on laaja-alaisesti kestävän kehityksen yhteisö ja sillä voitaisiin jopa ihan tosissaan markkinoida yliopistoa ja ammattikorkeakoulua, Asikainen sanoo.

Tällä hetkellä Tampereen yliopistossa on kestävän kehityksen opintokokonaisuus, johon on lisätty soveltuvia opintojaksoja myös TTY:ltä ja TAMKista ja joka on avoin kaikille Tampere3-opiskelijoille.

Vinnari huomauttaa, että kun lähes jokaisen suomalaisen yliopiston profiiliin kuuluu kestävä kehitys, termi on vaarassa muuttua vain tyhjäksi symboliseksi sanaksi.

– Tätä opintokokonaisuutta pitäisi markkinoida opiskelijoille hyvin selkeästi ja tarkentaa, mitä kaikkea siitä voi oppia, Vinnari toteaa.

Haasteita ja positiivista kehitystä

– Jos ajatellaan globaalisti, niin optimistina haluaisin uskoa, että lisääntyvä tieto ilmastonmuutoksesta ja biodiversiteetin häviämisestä saisi päätöksentekijätkin tarttumaan toimeen. Toisaalta taas tutkimustulokset ovat osoittaneet, että ihmiset ajattelevat lyhyellä horisontilla, Vinnari pohtii.

Positiivistakin kehitystä on toki tapahtunut. Katko muistuttaa, miten Suomi oli vielä toisen maailmansodan jälkeen Euroopan takapajula kehitysindikaattoreilla mitattuna ja miten siitä on noustu työnteon, koulutuksen sekä naisten ja lasten aseman parantamisen ansiosta.

– Esimerkki positiivisesta kehityksestä on vesiensuojelun kehitys. Ja onhan otsonikatokin saatu pikkuhiljaa kontrolliin, kun ryhdyttiin töihin. Meillä pitää vain olla tietynlaiset päätökset ja kunnolliset pelisäännöt, Katko sanoo.

Verkoston ongelmana puuttuvat resurssit

Kestävän kehityksen tutkijaverkoston toimintaa varjostaa rahoituksen ja tekijöiden puute. Toiminnan organisointiin tarvittaisiin koordinaattori, joka huolehtisi toiminnan jatkuvuudesta.

– Kyllä tässä Tampere3-hengessä toivoisin, että uudessa korkeakouluyhteisössä varattaisiin resursseja tällaisille keskeisille verkostoille, jotka ovat selvästi kaikkien yhteisiä. Koska Tampere3-kampukset ovat etäällä toisistaan, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi tukea toimintaa, joka lisää verkostoitumista ja yhteistyötä, Katko sanoo.

– Seurattuani toimintaa ulkomaisissa yliopistoissa voin sanoa, että meilläkin pitäisi määrittää tarkemmin, mikä kestävän kehityksen asema on uudessa korkeakouluyhteisössämme. Rahoitusta tarvittaisiin kampustoiminnan, tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen, Asikainen toteaa.

Teksti: Ida Vahtera
Kuva: Jonne Renvall