Artikkeli

Artikkeli

7.2.2018 | Jari Pirhonen ja Linda Enroth

Terveysteknologiaa Tampere3-hengessä

Tulevasta suuresta korkeakouluyhteisöstä puhutaan paljon teoreettisella, periaatteellisella ja hallinnollisella tasolla, joten haluamme antaa esimakua siitä, mitä uusi uljas yhteisö ainakin ensimmäisten vuosien ajan saattaa tarkoittaa ihan käytännön elämässä. Visiot, strategiat ja rakenteet ovat ilman muuta tärkeitä, mutta niiden vieminen arkimaailmaan on oma lukunsa. Lähestymme tässä kirjoituksessa Tampere3-hankkeen arkea terveysteknologian opetuksen kehittämisen näkökulmasta.

Tampereen yliopistolla (TaY), Tampereen teknillisellä yliopistolla (TTY) ja Tampereen ammattikorkeakoululla (TAMK) on ollut jo noin viidentoista vuoden ajan yksi yhteinen terveysteknologian kurssi. Kurssin tiimoilta on vuosien varrella tehty useaan otteeseen aloitteita laajemman yhteistyön käynnistämiseksi korkeakoulujen terveyteen ja teknologiaan liittyvien opetusten synkronoimiseksi. Asia on kuitenkin jäänyt moninaisista syistä vuosien vieriessä puheen tasolle, kunnes pari vuotta sitten Tampere3-keskustelu ja valmistelu antoivat sysäyksen siirtymiseen sanoista tekoihin. Kaikissa kolmessa korkeakoulussa tuli haettavaksi rahoitusta opetuksen kehittämiseen Tampere3-hengessä. Rahaa saatiin – ja hyviä asioita alkoi tapahtua.

Kehittämisen lähtötilanne oli sellainen, että eri korkeakouluissa oli terveyttä ja teknologiaa yhdistäviä kursseja, joista osa oli myös ristiinopiskeltavia eli kaikkien kolmen korkeakoulun opiskelijoille avoimia. Opiskelijoiden oli kuitenkin hankala löytää tietoa kursseista ja niistä oli vaikea muodostaa järkevää kokonaisuutta. Siksi meidän tarkoituksemme oli toisaalta saada näkyväksi korkeakoulujen terveys- ja hyvinvointiteknologian opetustarjonta ja toisaalta saada opiskelijoiden kerryttämä osaaminen näkyväksi suurempia kokonaisuuksia muodostamalla. Kokonaisuuksista opiskelijat saisivat suoritusmerkinnän todistukseensa oppilaitoksensa hyväksymällä tavalla.

Saaduilla kehitysrahoilla pystyttiin palkkaamaan kahteen otteeseen projektisihteeri käymään läpi eri korkeakoulujen kurssitarjontaa terveysteknologian näkökannalta. Tämä työ kulminoitui syksyllä 2017 korkeakoulujen yhteisen ”Terveys- ja hyvinvointiteknologian opintokokonaisuusehdotus Tampere3-korkeakoululle” -asiakirjan valmistumiseen. Ehdotuksessa visioidaan kaksivaiheinen terveysteknologian opetuksen kehittäminen korkeakouluyhteisössä: ensin muodostetaan kolmen korkeakoulun jo olemassa olevista kursseista terveysteknologian perusopintokokonaisuus ja myöhemmin sen päälle rakennetaan mahdollisesti kokonainen terveysteknologian maisteriohjelma useammalla erilaisella suuntautumisvaihtoehdolla.

Tällainen yhteenvedonomainen kuvaus saa korkeakoulujen yhteistyön kenties näyttämään helpolta ja sujuvalta. Rehellisyyden nimissä on kokemuksemme pohjalta kuitenkin sanottava, että uuden korkeakoulun synnyttäminen arkikäytäntöjen tasolla on varmasti vielä kovempi homma kuin hallinnon rakentaminen. Ihan samoin kuin hallinnon, myös opetuksen suhteen nykyisillä korkeakouluilla on erilaisia tavoitteita. On erilaisia käsityksiä opetuksen suunnittelusta, tavoitteista ja toteutuksesta ja ylipäätään siitä, millaista hyvä opetus on. Joku haluaa asiantuntijoita kertomaan faktoja siitä, miten asiat ovat ja toinen haluaa ymmärtää asioiden taustoja ja sosiaalisia vaikutuksia. Toisaalla täsmäkoulutetaan ihmisiä suoremmin yritysten tarpeisiin ja toisaalla pohditaan opiskelijan laaja-alaisen asiantuntijuuden merkitystä paitsi elinkeinoelämän, myös opiskelijan itsensä kannalta.

Yhteistyössä on huomioitava eri korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen taso ja rakenteet. Opetuksen teoreettinen vaativuus on perinteisesti ollut eri korkeakouluissa erilaista. Esimerkiksi yksittäisten kurssien muokkaamista kaikista korkeakouluista tuleville opiskelijoille sopiviksi ei saa jättää ainoastaan kursseja opettavien vastuulle, vaan tarvitaan kollektiivisia ja kollegiaalisia foorumeita opetuksen uudistamisen tueksi. Täytyy muistaa, että hallinnollisten uudistusten menestys ratkaistaan opiskelijoiden arjessa ja asioiden muuttuminen käytännön tasolla ottaa aikaa. Täytyy myös ymmärtää, että isojen mullistusten kaikkien seurausten ennakoiminen on mahdotonta. Tarvitaan seurantaa ja kykyä reagoida nopeastikin ei-toivottuihin lopputuloksiin.

Uuden yliopiston strategisina kärkinä ovat terveys, teknologia ja yhteiskunta. Nyt pitää vain alkaa pitkäjänteisesti viemään strategiaa käytännön tasolle. Valmiutta ja tahtoa terveysteknologian opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen löytyy merkittävissä määrin jo oman projektimme perusteella. Sisältöjen suunnittelu ja sopiminen kannattaa aloittaa heti. Siihen tarvitaan resursseja, sillä uutta korkeakouluyhteisöä ei yksinkertaisesti voi luoda ”oman työnsä ohessa”.


Jari Pirhonen ja Linda Enroth
Kirjoittajat ovat tutkijatohtoreita Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa.

 

 

 

Ei kommentteja "Terveysteknologiaa Tampere3-hengessä"

Kommentoi "Terveysteknologiaa Tampere3-hengessä"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.